Praha kuvina

Syyslomalla kävimme neljän päivän reissun Tsekeissä Prahassa. Kokonaisuudessaan paikka oli positiivinen yllätys ja lopulta ihastuinkin Prahaan täysin. Kaupungin silmiä hivelevä arkkitehtuuri ja lämmin, seesteinen tunnelma tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Tulen varmasti tulevaisuudessa matkustamaan sinne vielä uudelleen, sillä nähtävää jäi vielä paljon. Yleisesti voin suositella Prahaa kaikille, mutta varsinkin ihmisille, jotka pitävät arkkitehtuurista, taiteesta, historiasta tai ylipäätään kulttuurista. Praha on juurikin kaikkea tätä. Kaupunki täynnä elämää ja kulttuuria.

                              Vltava River - Moldau

                         Kaarlen silta - Charles Bridge

 

                      Kaupungintalo - Prague Municipal House

Prahassa kävimme tietysti katsomassa yhden suosituimmista nähtävyyksistä eli astronomisen kellon. Sen rakensivat 1410 kellosepät Jan Sindel ja Mikulas Kadanilainen. Kello kertoo ajan lisäksi auringon ja kuun sijainnin, minkä lisäksi tasatunnein toistuu esitys. Kello sijaitsi vanhankaupungin keskusaukion laidalla, jossa olivat nähtävillä myös vanhankaupungin raatihuone sekä Týnin Mariankirkko.

  

 

Kihlakuva

Viime syksyltä minulta oli jäänyt kehystämättä meidän kihlakuvamme, joten päätin tehdä siihen kauniit kehykset hyödyntäen lyöntimetallia. Kehyksiksi valitsin upean koristeellisen listan, joka sopi mielestäni hyvin mustavalkoiseen kuvaan. Halusin tietysti kuvasta ja kehyksistä myös näyttävät, sillä kyseessä oli erittäin tärkeä hetki elämässä.

Ennen lyöntimetallin laittoa käsittelin listan kahteen kertaan lemon sellakalla, minkä jälkeen lista käsiteltiin kertaalleen 12 tunnin mixtion-öljyllä. Seuraavana päivänä sain aloittaa lyöntimetallin laskun. Lyöntimetallin laitto oli erittäin haastavaa ja hidasta, minkä lisäksi koristeellinen kehys aiheutti omat haasteensa. Pienten siveltimien avulla sain kuitenkin lyöntimetallin laitettua, ja lopputulokseen olin erittäin tyytyväinen. Lopuksi laitoin kehyksiin vielä patinan, minkä jälkeen työ oli kuvan kehystämistä vaille valmis.

Koruteline

Itselläni on erittäin paljon koruja eikä niitä meinaa saada mitenkään fiksusti järjesteltyä samaan paikkaan. Siitä syntyikin idea lähteä kokeilemaan korutelineen tekoa. Valitsin ensin perusmustat kehykset, joissa oli hieman koristetta reunoilla. Musta oli sen verran mitään sanomattoman näköinen, että halusin lisätä ilmettä kultaisella lyöntimetallilla. Lyöntimetallin asettelin niin, että lopputulos oli hieman kuluneen näköinen. Ulkoreunoihin laitoin maalarinteippiä, jotta ne säilyisivät mustan värisenä.

Lyöntimetallin laiton jälkeen oli keksittävä jotakin, johon saisin korut kiinnitettyä tai roikkumaan. Hetken pohtimisen jälkeen löysin  siihen tarkoitukseen juuri sopivanlaista metalliverkkoa, jonka kiinnitys oli hankalampaa kuin osasin odottaa. Jouduin käyttämään muutamia erilaisia konsteja, jotta sain verkon pysymään napakasti kiinni kehyksissä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Kiinnityksessä käytin fletsereitä sekä täysmustasta paspiksesta leikattuja ohuita suikaleita.





Muinainen Egypti

Päätin tehdä kaksi taulua lahjaksi äidilleni. Aloitin työn kehyksistä, joiden reunat teippasin, jotta ne jäisivät mustaksi. Tämän jälkeen alkoi varsinainen työ. Ensin kehyksiin laitettiin kerros sellakkaa ja tämän jälkeen kehykset käsiteltiin 12 tunnin mixtion-öljyllä. Seuraavana päivänä sain aloittaa lyöntimetallin työstämisen, joka ei muuten ollut helppoa. Kultalehdet olivat todella hauraita ja ohuita, joten niitä oli käsiteltävä varoen. Tämän sain myös itse huomata. Työ sujui kuitenkin ilman suurempia ongelmia, kun käytin apuna pientä pehmeää sivellintä. Tämän työvaiheen jälkeen laitettiin kehyksiin vielä muutama kerros sellakkaa ja sitten patina. Patinan tein maaliöljyllä ja okralla.
 

Marimekkoa

En ollut aiemmin tehnyt varsinaista työtä paperoimalla, joten päätin kokeilla kyseistä tekniikkaa. Selailin lehtiä päätymättä mihinkään itseä miellyttävään ideaan, kunnes lopulta löysin useita Marimekon kuvastoja. Päätin hyödyntää kehyksissä heidän kuosejaan, joista pidän myös itse erittäin paljon. Paperoinnin jälkeen laitoin kehyksiin vielä muutaman kerroksen puolihimmeää sisälakkaa, jotta lopputulos olisi mahdollisimman siisti.

Mututuntumalla

Kyseisen peilin idea lähti puhtaasti kokeilusta. Minulle oli jäänyt kihlajaisista tuhottoman paljon ylimääräistä hopeakuitukangasta, jota halusin hyödyntää koulussa. Päätin päällystää kehykset kahteen kertaan kyseisellä kankaalla ja katsoa mitä siitä tulee vai tuleeko.

Kuitukankaan kiinnittäminen oli todella hankalaa, koska se oli melko jäykkää ja käyttäytyi ns. miten halusi. Usein olinkin kädet yltäpäältä puuliimassa, mutta loppujen lopuksi sain työn tehtyä. Kuitukankaan päälle laitoin vielä puolihimmeän sisälakan. Pienen peilin kiinnitin mustaan paspikseen, jotta työ saisi vähän erilaista ilmettä.

Lahti. Kiekkokaupunki.

Saimme luokkakaverini kanssa yhteisen asiakastyön toteutettavaksi. Ideana oli että lopullista työtä käytettäisiin tilanjakajana. Kehystimme Pelicans-pelipaidan kahden pleksin väliin, jotta paita näkyisi molemmin puolin, minkä lisäksi oli tärkeää, että kehyksissä näkyisivät Pelicansin tunnusvärit eli sininen, valkoinen, musta ja oranssi. Muuten toteutus oli ns. vapaa.

Oikeanlaiset kehykset, jotka tehtiin varta vasten kyseiseen työhön, saimme puupuolelta. Myös kokoamisprosessi oli hieman erilaisempi kuin tavallisesti. Kokoamisessa käytimme lamello-keksejä, puuliimaa sekä vannepuristinta. Tämän lisäksi haastavaa oli kehyksien maalaaminen akryyliväreillä. Ennen maalaamista apuna toimi maalarinteippi, jotta kuvioista saataisiin yhdennäköiset ja siistit. Teipeistä huolimatta värit meinasivat karata silloin tällöin mihin sattuu, mutta pienen viimeistelyn jälkeen lopputulos oli hyvä.

Ennen kokoamista laitoimme vielä ohutta pahvia paidan sisään, jotta se pysyisi hyvässä ryhdissä eikä rypistyisi tai painuisi kokoon. Tämän jälkeen kehykset koottiin, paita asetettiin pleksien väliin ja pleksit asetettiin kehyksiin. Huomasimme kuitenkin, että kehyksissä olevat urat olivat niin syvät, etteivät pleksit istuneet hyvin uriin vaan ne jäivät hieman väljiksi. Ratkaisuksi keksimme laittaa uriin ohuita liuskoja täysmustaa paspista, jotta työ pysyisi paikallaan. Loppu sujuikin hyvin ja työstä tuli varsin näyttävä.