Opinnäyte

Sain opinnäytetyön idean vanhasta ikkunanpokasta, joka on peräisin vanhempieni rintamamiestalosta. Vanhaan omakotitaloon tehtiin vuosi sitten ikkunaremontti, ja sain ottaa itselleni hyvin säilyneistä vanhoista ikkunoista yhden itselleni. Tiesin heti haluavani hyödyntää ikkunanpokaa jossain koulutyössäni, mutta idea jäi vielä muhimaan mieleeni, sillä en keksinyt hyvää tapaa hyödyntää sitä. Lopulta keksin käyttää ikkunanpokaa lopputyössäni.

Opinnäytettä suunniteltaessa suunnitelmat muuttuivat muutamaan kertaan, mutta lopulta päädyin vitriiniin. Ikkunanpoka toimii samalla sekä vitriinin kehyksinä että lasina, jonka läpi nähdään vitriinin sisältö. Vitriinin sisälle päädyin laittamaan itse ottamiani valokuvia, sillä halusin kaiken olevan mahdollisimman pitkälle itse tekemääni.

Päädyin kyseiseen aiheeseen, sillä halusin luoda jotakin uutta, mutta säilyttää samalla myös jotakin vanhaa. En halunnut entisöidä ikkunanpokaa täysin uuden näköiseksi, vaan siinä oli oltava nähtävissä ns. ajan patina. Pidän itse kaikesta vanhasta, ja mielestäni pitkä ikä on arvostettava asia. Tällaisissa tapauksissa esineet tai asiat kertovat aina oman tarinansa eikä sitä pidä peittää uuden maalikerroksen tai muun pintakäsittelyn alle.

Ikkunanpokan työstäminen

Aloitin ikkunanpokan työstämisen poistamalla siitä useita kerroksia maalia. Ajan kuluessa valkoinen maali oli muuttunut enemmänkin vihreän kellertäväksi ja siitä oli päästävä eroon. Ikkunan ulkopuoli oli siis käsiteltävä aivan perusteellisesti, jotta maalin sai pois. Onneksi pokan sisäpuoli oli kuitenkin säilynyt hyvin ja sen käsittelyyn riitti pelkkä hionta. Maalinpoistaminen ikkunanpokasta oli yllättävän työlästä ja aikaa vievää. Vaikka tiesin sen olevan hidasta, en olisi uskonut joutuvani käyttämään siihen niin paljoa aikaa. Pohjatyö tuli kuitenkin tehdä huolellisesti, jotta pääsisin parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

 

Ikkunanpokan ulkopuoli oli käsiteltävä jollakin, sillä poistin siltä puolelta lähes kaiken maalin. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, koska halusin pokan molemmista puolista valkoiset. Sisäpuoli oli hyvä sellaisenaan, mutta ulkopuolen käsittelin himmeällä pohjamaalilla. Käsittelin pinnan kahteen kertaan ja maalin kuivuttua hioin sen, jotta sain ulkonäöstä kuluneen ja vanhan näköisen. Yritin saada lopputuloksesta mahdollisimman yhteensopivan ikkunanpokan toisen puolen kanssa, mikä onnistui varsin hyvin. Kyseinen työvaihe mietitytti todella paljon lopputuloksen kannalta, mutta lopulta olin siihen erittäin tyytyväinen.

Sisäpuoli

Ulkopuoli

Ikkunanpokan pintakäsittelyn jälkeen aloin ottaa mittoja tonttulistaa varten. Tämä osoittautui hankalammaksi työvaiheeksi kuin odotin. Vaikka sain oikeat mitat otettua ja listat leikattua, ongelma oli vanha puinen ikkunanpoka, joka oli ajan saatossa elänyt omaa elämäänsä. Kaikki linjat eivät yksinkertaisesti olleet täysin suorassa. Pienen työstämisen jälkeen sain listat kuitenkin sovitettua sopiviksi ja saatoin koota vitriinilistat yhteen. Kulmat jäivät lopuksi hieman irvistämään, mutta ongelman sai korjattua laittamalla kehykset puristimeen. Tämän jälkeen tein maalikokeiluja muutamaan jämälistaan, jotta tietäisin millä käsittelisin listat lopuksi. Kokeilin valkoista akryylia sekä samaa pohjamaalia, jota käytin myös ikkunanpokan ulkopuolella. Päädyin itse jälkimmäiseen eli pohjamaaliin, sillä tulos oli paljon siistimpi.

Maalin kuivuttua aloin kasata viitriniä kokoon. Siihen käytin kahta eri kokoista ruuvia, joilla kehyslista oli helppo kiinnittää ikkunanpokaan jämäkästi kiinni. Ongelma oli kuitenkin, etten saanut yhtä sivuista kiinnitettyä, koska ikkunanpokan alapuoli oli hankalan mallinen. En kuitenkaan antanut sen häiritä, vaan kiinnitin kehyksen mahdollisimman hyvin kolmelta muulta sivulta. Tämän työvaiheen jälkeen viimeistelin vielä listoja valkoisella akryylivärillä, ettei puunväri vahingossakaan paistaisi mistään läpi.

Seuraavaksi aloin työskennellä taustan, valokuvien ja ripustuksen parissa. Valitsin työhön vaalean harmaan paspiksen, joka sopi mahdollisimman hyvin yhteen mustavalkokuvien kanssa. Kuvien tuli kuitenkin erottua taustasta eikä hukkua siihen, joten oli varottava valitsemasta liian saman sävyistä taustaa. Valokuvia sommitellessa huomasin, että ne olivat aivan liian suuria. Hetken kuvia pyöriteltyäni päädyin pienentämään kahta uloimpaa kuvaa ja keskimmäisen jätin alkuperäiseen kokoonsa eli 20cmx20cm.

Taustan valitsemisen jälkeen oli keskityttävä valokuvien kiinnitykseen. Itselläni oli monia ideoita kiinnityksen suhteen, mutta lopulta päädyin klipsimagneetteihin. Halusin kuvien olevan tarvittaessa vaihdettavissa, joten klipsit olivat täydellinen vaihtoehto siihen tarkoitukseen. Pienen ongelman toivat mukanaan magneetit, joita olisi ollut mahdoton kiinnittää paspikseen. Ainakin siinä mielessä, että ne pysyisivät jatkossakin taustassa kiinni. Lopulta päätin irrottaa magneetit ja laittaa tilalle pienen palan taustapahvia, joka oli huomattavasti helpompi kiinnittää. Klipsien kiinnitykseen käytin silikonia. Kun silikoni oli kuivunut tarpeeksi, asettelin valokuvat paikoilleen.

Työ alkoi vihdoin olla loppumetreillä, ja oli aika kasata vitriini kokoon. Enää oli jäljellä lasipintojen puhdistusta, taustan kiinnitys fletsereillä sekä valkoisella kasviliimateipillä ja ripustuksen kiinnitys. Loppuvaihe oli kaikista helpoin ja nopein eikä siihen kulunut aikaa kuin pieni hetki verraten muihin työvaiheisiin. Hienointa oli tietysti lopuksi nähdä työn varsinainen lopputulos ja mitä oli ns. itse saanut aikaiseksi. Itse olen vitriiniin erittäin tyytyväinen, vaikka muutaman kerran työtä tehdässä meinasikin iskeä pieni epätoivo. Voin rehellisesti sanoa etten muuttaisi viitrinissä mitään, ja se löytää varmasti oman paikkansa kodin sisustuksessa.